Robin, pieni shelttipoika, alkoi oireilla mahaansa noin 1 vuoden ikäisenä. Oireilu yltyi pahimmillaan hurjaksi: jatkuvaa oksentamista eikä ruoka tai vesikään pysynyt sisällä. Kuivunutta ja erittäin kipeää koiraa tutkittiin useammalla klinikalla, niin päivystysaikana kuin arkena. Diagnooseiksi karsiutuivat lopulta haimatulehdus sekä sakkaa sappirakossa. Muna ja kana, kumpi oli oireiden taustalla, jäi hieman epäselväksi. Hoito oli selkeä, nesteytystä ja mm. Adursal-nimistä lääkettä. Hoidolla vointi alkoi kohentua ja 4 kuukauden päästä kontrollissa saatiin jo iloita. Poika voi hyvin.
Huolta ja murhetta rakkaan lemmikin voinnista
Reilu vuoden kuluttua oireet kuitenkin palasivat. ”Yöllinen levottomuus, jatkuva nuoleminen, röyhtäily, lipsuttelu, tassulla ”avun pyyntö”, väsymys ja pari satunnaista pään tutinaakin. Vointi heikkeni, ja kokonaisuudessaan koira alkoi olla haluton ja uupunut” kertoo Robinin omistaja Kirsi.
Robin tuli potilaaksi pian uuden klinikkamme avaamisen jälkeen. Hoitohistoria oli eläinlääkärille tuttu, eikä ollutkaan yllätys, että ultraäänikuvissa näkyi jälleen liikkumatonta sakkaa iso möykky sappirakon keskellä. Sappirakko oli myös suuri.
Iso ja vaativa leikkaus
Sappirakonpoisto on vaativa operaatio eikä leikkauspäätös ollut helppo. Yhdessä omistajan kanssa kävimme läpi useita mitä jos -vaihtoehtoja. Olisiko leikkauksesta hyötyä? Mitä komplikaatioita tällaiseen leikkaukseen voi liittyä? Auttaako leikkaus Robinin oireisiin ja paraneeko sen olo? Eläinlääkärilläkin tuntui olevan enemmän kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia.
Yhdessä omistajan kanssa päädyttiin siihen, että leikkaus olisi paras vaihtoehto Robinille. Sappirakon toiminnassa tiedettiin olevan selvä ongelma. Vointi oli korjaantunut aiemmin, kun sakka saatiin lääkityksellä liikkeelle. Nyt ei vastetta lääkityksille enää havaittu. Lisäksi shelteillä tiedetään olevan paljon ongelmia sappirakkonsa kanssa, ja tuo sakka sappirakossa voi johtaa hengenvaarallisen mukoseelen tai sappitietukoksen kehittymiseen. Jatkuva oireilu alkoi myös vaikuttaa liian paljon pienen koiran elämään.
Jännityksellä leikkaukseen
Leikkaus tehtiin 19.5. aamulla. Omistajan jännitys ennen leikkausta oli käsin kosketeltava. Leikkaustiimille toiminta leikkauksessa ja suunnitelma mitä tehdään, oli selvä. Vaikeinta hoitavana eläinlääkärinä olikin olla tekemässä aiemmin sitä päätöstä leikatako vai eikö. Aina toipuminen sappirakonpoistosta ei ole täysin ongelmatonta. Itse leikkaus sujui käsikirjoituksen mukaan ja nukutuksesta herääminen sujui hyvin, ja kipu saatiin pidettyä hallinnassa.
Leikkisän kaverin paluu ja palloja sängyssä
Robinin toipuminen sujui pieniä ongelmia lukuun ottamatta kaiken kaikkiaan hienosti. Lievää kipuilua, hyvistä kipulääkkeistä huolimatta, leikkauksen jälkeen valitettavasti oli. Myös kauluri taisi ahdistaa Robinia aika lailla. Toipilasvaiheen jälkeen elämä alkoi vihdoin voittaa:
”Nyt leikkauksen jälkeen tyyppi touhuaa yötä myöten ja marisee tylsyyttään, jos ei saa tarpeeksi aktiviteettia päivän aikana. Paristi olen jo herännyt sählypallon vierestä, kun joku on sen kiikuttanut sänkyyn… Närästysoireilu on ainakin toistaiseksi kadonnut ja yöllä nukutaan. Reipas ja aktiivinen ystäväni on tullut takaisin!” iloitsee Kirsi.
Toivotamme onnellista kesää ihanalle Robinille koko hoitotiimin puolesta <3
