Bordercollie pulassa

Morri on sellainen vajaa 4 vuotta vanha Liperissä asusteleva bordercollie. Jos rotu ei ole tuttu, niin ottakaapa mustavalkoinen kangaskappale ja laittakaa se pesukoneeseen ja valitkaa pesuohjelma joka sisältää linkouksen 1200 r/min. Kun se pesuohjelma on linkouksen kohdalla, niin kurkatkaa luukusta sisään: siltä se bordercollien jotakuinkin näyttää silloin, kun se on terve.

Morri on ns. työkoira. Sen hommana on paimenta lampaita, ja se on siinä oikeasti hyvä. Viime viikonloppuna Morrilla kävi kuitenkin huonompi mäihä, oli hämmentävän lähellä, että eräs lammas ei olisi päässyt lausumaan sitä kuuluisaa viimeistä sanaa.

Morri pötkötteli kaikessa rauhassa pihamaalla, oli sunnuntai ja Morri vietti hyvin ansaittua vapaapäivää. Siinä lepäilyn ohessa Morri päästeli tuulensuojaan pientä iltapalaa ja puhdetta, pureskeltavana oli pätkä edesmenneen lampaan selkärankaa. Kuinka ollakaan, Morrille sattui pieni virhearvio: se ei kokonainen nikama mahdukaan vaivattomasti bordercollien ruokatorvesta mahalaukkuun.

Nikama jumittui ruokatorven loppupäähän, juurikin siihen kohtaan, johon kaikki ylimitoitetut kappaleet jumittuvat. Arvoisa lukija lienee joskus nielaissut jotakin ylisuurta, yleensä sen tajuaa siinä vaiheessa, kun se on himpun verran liian myöhäistä, sitten tuntuu pisto sydämessä ja kyynelkanavat aukeavat. Se sattuu ihan saakelisti, kertokaapa tämä kipu kymmenellä ja veikkaan, että ollaan lähellä sitä tunnetta, joka tällä karvanaamalla oli välittömästi nielaisun jälkeen.

Omistajaparka jäi hämmentyneenä seuraamaan jäätävää kakomiskonserttia. Oli kuin pihalla olisi pyörinyt neuvostoliittolaisvalmisteinen partakone, vesi tuli silmistä ja vaahto suusta. Tilanne ei helpottanut, nikamanpala ei liikkunut eteen eikä taakse.

Ruokatorventukos on erittäin ikävä ja lisäksi myös vaarallinen tilanne. Ruokatorvi vaurioituu suhteellisen herkästi, siten hoidon viivästyessä tilanne pahenee nopeasti.

Morri kiikutettiin Joensuuhun eläinlääkärin vastaanotolle. Klinikalla Morri sai nestettä ja sen rintaontelo röntgenkuvattiin. Röntgenkuvissa kävi selväksi, että nyt Morri on kusessa, ruokatorven tukkiva luunkappale oli jäätävä möykky. Vieläkin ihmetyttää, miten Morri on saanut ujutettua nikaman nieluunsa.

Joensuusta ei löytynyt sopivaa välineistöä vierasesineen poistoon. Omistaja ja eläinlääkäri soittelivat klinikoita läpi aina Helsinkiä myöten, ikävä kyllä mistään ei löytynyt apua. Onnellisten sattumusten myötä hoitava eläinlääkäri sai kiinni ell Aino-Maija Laitisen, entisen kurssikaverinsa. Aino-Maija puolestaan tiesi yhden klinikan, jossa on tähystimet, joilla näkee aina Uranuksesta anukseen saakka.

Niinpä Morri ja Morrin omistaja pakkautuivat autoon ja ajelivat Jyväskylään, Almavet-klinikalle. Klinikalla Morrilla oli tällit meidän ja paikallisen nukkumatin kanssa.

Morrin ruokatorvi tähystettiin ja tähystyksessä kävi selväksi, että kyseessä on ylisuurella ruokahalulla varustettu bordercollie. Ruokatorven loppupäässä majaileva lampaan nikama olisi aiheuttanut hikan sudellekin, saati sitten 20 kg lammaspaimenelle.

Koska luunkimpale oli viettänyt velliputkessa jo tovin aikaa, olivat ruokatorven seinämät ruvella. Ensimmäisenä toimenpiteenä oli putkiston liukastaminen. Liukasteen laiton jälkeen tartuimme luunkappaleeseen vierasesinepihdeillä. Lampaan nikama vaikuttaisi olevan kovinkin itsepäinen kaveri, se ei todellakaan halunnut palata takaisin omia jälkiään. Niinpä päädyimme pukkaamaan palikan mahalaukkuun. Ikävä kyllä Morrin ruokatorvi oli saanut siipeensä, limakalvo oli vaurioitunut ja siinä oli kohtalaisen kookas haavauma. Seurauksena on ihan kunnollinen närästys.

Vioittunut ruokatorvi on kinkkinen juttu, pahimmassa tapauksessa se repeää ja ruokasula valuu rintaonteloon. Ruokatorvi voi myös arpeutua ja arpeuma aiheuttaa ruokatorven supistumisen. Tämäkään vaiva ei ole yhtään miellyttävä, ja siihen Morri sai mahansuojalääkkeet ja happosalpaajakuurin.

Morri kotiutui samana päivänä. Villi veikkaukseni on, että huolimatta rodun epätyypillisestä älykkyydestä, Morri tuskin oppi tilanteesta mitään. Himpun verran hirvittää, jos se törmää lampaan reisiluuhun – toivon vilpittömästi, että Morri muistaa tuolloin pureskella evään ennen nielaisua…