Elsan patti

Elsa on 9 vuotta vanha flätti, eli sileäkarvainen noutaja. Jos ette tunne rotua ja Elsaa, niin miettikääpä sellaista pelkällä hyvällä tahdolla täytettyä silkinpehmeää, mustaa ja mutkittelevaa koirutta, jolla näyttää olevan koko ajan niin hyvä mieli, että se ei tiedä miten päin olisi. Jos Elsan häntä olisi kiinnitetty ruuvilla, olisi se irronnut jo aikaa sitten silkasta liiallisesta hännänheilutuksesta.

Elsalla kävi flättimäisen huono mäihä tuon kasvainpuolen kanssa: se sairastui syöpään. Fläteillä esiintyy aivan hemmetisti pahanlaatuisia kasvaimia.

Marjalle, Elsan omistajalle, tilanne oli pelottavankin tuttu. Marjan edellinen flätti, Alli, oli menehtynyt 5 vuoden vanhana histiosytääriseen sarkomaan, elikkästen pahanlaatuiseen kasvaimeen. Allin elämä päättyi 2 kk diagnoosin jälkeen. Nyt Marja oli hoksannut Elsan oikeassa kainalossa noin reilun kananmunan kokoisen patin. Patti tuntui kasvavan vauhdilla ja Elsa jopa onnahteli hieman kävellessään. Patti ei ollut aristava, se oli kova ja kiinnittyneenä alla olevaan lihakseen. Koska pattiin piti tutustua tarkemmin, otin siitä ohutneulanäytteen.

Ohutneulanäytteenotto on helppoa, se ei vaadi rauhoitusta, Elsa ei edes hoksannut tapahtumaa, lähinnä se nautti saamastaan huomiosta. Ohutneulanäytteenotossa tavoitteena on ottaa muutamia kymmeniä/satoja soluja mielenkiinnon kohteena olevasta möykystä. Solujen perusteella voidaan sitten päätellä mistä patti on väkerretty, onko kyseessä tulehdus, kysta tai kasvain. Jossain tapauksessa kasvain voidaan myös tunnistaa ja tämä helpottaa jatkohoidon suunnittelua merkittävästi.

Olen sählännyt aikani patologina ja siten katson usein itse ohutneulanäytteet. Elsan tapauksessa kävi heti selväksi, että nyt kyseessä on keskimääräistä ikävämpi kaveri. Elsan näyte koostui soluista, joilla oli kaikki paskamaisten solujen piirteet; ne vaihtelivat kooltaan ja ulkonäöltään ja kaiken lisäksi ne tuntuivat jakautuvan kovaa kyytiä. Huonoja juttuja kaikki, jos kyse on kasvaimesta… Koska solukko oli vähintäänkin kummallista, en pystynyt tunnistamaan kasvainta pelkän ohutneulabiopsian perusteella. Elsan kasvain sijaitsi paikassa, jossa sen kirurginen poisto on vaikeaa. Käytännössä ainoa mahdollinen toimenpide olisi amputaatio ja yhdessä omistajan kanssa totesimme, että Elsa ei enää totu kulkemaan kolmella moottorilla.

160914-f

Elsalla on virkeä mieli ja virtaa vaikka muille jakaa. Koska kasvainta lukuun ottamatta Elsa oli hyvässä iskussa, päädyimme Marjan kanssa keskustelemaan sytostaattihoidoista. Ihmisillä sytostaatit merkitsevät 3-12 kk vakava-asteista krapulaa ja hiusten kasvuongelmia. Ihmisillä hoidon tavoitteena on täydellinen paraneminen tai ainakin pitkä syöpävapaa jatkoaika.

Lemmikkieläinten sytostaattihoitojen ensimmäisenä tavoitteena on se, että eläin ei kärsi, ei pahoinvoinnista, ei kivuista tai epämukavuudesta, karvatkaan niiltä ei lähde, vaikka itse potilasta karvanlähtö tuskin haittaisi, harvemmin kurkkivat peilikuvaansa nämä kaverit.
Eläimillä hoidon tavoitteena on myös toki kasvaimen pienentäminen ja kasvun hidastaminen. Eläimillä sytostaattihoidot eivät juurikaan ole parantavia. Tämä johtuu lähinnä käytetyistä annoksista.

Sytostaattihoidon suunnittelun kannalta oli tärkeää tunnistaa kenen kanssa on tarkoitus tapella. Elsalle ja nukkumatille sovittiin tällit ja kasvaimesta leikattiin pala histologisiin jatkotutkimuksiin. Haava oli pieni, siihen laitettiin 2 tikkiä ja Elsa ei hoksannut koko hommaa. Kauluria ei tarvittu, toisaalta Elsan tarvitseman kaulurin koko olisi ollut mallia jäätävä; sillä olisi nähnyt YLEn kanavien lisäksi myös Eestin television lähetykset. Sitten jäätiin odottamaan tuloksia.

160914-f1

Elsan kasvain paljastui histiosytääriseksi sarkomaksi, samaiseksi kaveriksi, johon Marjan edellinen koiruuskin oli menehtynyt. Tässä kohtaa eläinlääkärin on syytä tutustua hieman kirjallisuuteen. Kasvainten sytostaatihoidot etenevät tällä hetkellä sellaista tahtia, että uusia tutkimuksia julkaistaan lähes päivittäin. Muutaman tieteellisen julkaisun perusteella kävi ilmi, että kyseistä kasvainta vastaan oli käytetty useampaa eri sytostaattia ja tulokset vaihtelivat. Tämän jälkeen käytin toisen oljenkorren ja kilautin kaverille…

Kuten olen jo todennutkin, on minulla eläinpuolella muutamia luottopakkeja. Jos hampaat on kipeät, soitetaan Kuntsin Helenalle, kun silmiin sattuu, näppäillään Elfvingin Sannan numero, jos luut vaativat järjestelyä, pirautetaan Jalkasen Soinnulle ja kun sytostaattihoito vaatii mielipidelisän, otetaan yhteyttä Putron Heikkiin. Heikki on kova äijä kasvaintouhuissa. Lisäksi se muuten on minulle velkaa, vieläköhän se muistaa, että mitä…

Heikin kanssa käydyn keskustelun jälkeen väkertelin Elsalle asiallisen hoitosuunnitelman. Sytostaattihoito aloitettiin ja Elsa jatkoi elämäänsä häntä viuhuen. Sytostaattihoidon aikana koiruuden tilaa seurataan mm. ottamalla säännöllisesti verinäytteitä tavoitteena varmistaa, että potilaan elimistö kestää lääkityksen ilman ongelmia. Jos verinäytteissä todetaan merkittäviä muutoksia, voidaan lääkitystä tarvittaessa muokata.

Elsa on vastannut hoitoon toivotulla tavalla. Sytostaattihoidon alussa kasvain oli pienen appelsiinin kokoinen, ja se haittasi Elsan liikkumista. Kasvain on tällä hetkellä kutistunut kahdeksi viinirypäleeksi ja Elsa liikkuu normaalisti, tai siis niin kuin flätit nyt liikkuvat, sillä lailla hulmuten…

Tiedättekö miksi koirien sytostaattihoidot on hienoja? Koirat elää tätä hetkeä, jos kasvain ei haittaa niin ne mennä porskuttaa, ne eivät murehdi tulevaa. Elsa nauttii nyt elämästä, joka on täynnä nakkeja ja leikkiä ja liikkumista. Se kyllä loppuu joskus, mutta Elsa ei mieti sitä, se on meidän murhe.